Sieppari ruispellossa J.D Sallingerin vuonna 1951 julkaisema romaani, joka aiheena 16-vuotias, mieleltään hieman häiriintynyt, kapinallinen poika, Holden caulfield ja hänen ajatuksensa sekä päämäärätön harhailunsa aikuisten maailmassa.
"Mä oon tajuttomin valehtelija mitä te ikin äootte tavannu. Se on hirvittävää. Jos mä olen menossa ostaan lehteä kioskista, ja vaikka joku kysyy että mihin mä olen menossa mä sanon herkästi että mä olen menossa oopperaan. Se on kammottavaa. Niin että mitä mä sanoin Spencerillle että mun tarttee mennä jumpalta hakeen varusteet ja kamppeet, niin se oli kaikkien aikojen valhe kyllä. Mä en edes pidä vaatteita missään jumpalla."
-Holden Caulfield
Kirjan kerronta muotoja ovat suorakerronta, dialogi ja ajatuksen virta, joka kattaa melkein puolet kirjasta. Kertojana toimii kokoajan minäkertoja, joka on Holden itse. Aukkokohtia ei tapahtumissa sinänsä ole, mutta Holdenin mietelmät jäävät joskus kesken jonkun tullessa häiristemään ja keskeyttämään ne. Konflikti on Holdenin potkut koulusta.
Juonen kulku on tasainen, Holden siirtyy paikasta toiseen, pohtii elämää, puhuu naisista ja seksistä, ryyppää ja itkee välillä, lukijan odottamaa huipukohtaa ei sinänsä tule. Jos huippukohta oli pakko määritellä, se olisi kohta, jossa Holden lupaa siskolleen palaavansa kotiin. Loppuratkaisussa Holden kertoi epäselvästi palanneensa kotiin, mutta loppu jää sinänsä avoimeksi, koska emme saa tietää miten Holdenin loppujen lopuksi kävi.
Päähenkilön, Holdenin, lisäksi muita tärkeitä sivu henkilöitä ovat hänen perheensä, mikä on yksi haarvoista asioista, joka häntä ei ärsytä. Perheeseen kuuluu isä ja äiti, jotka Holden mainitsee vain ihmisinä, joilta saa rahaa, sekä kolme sisarusta. Leukemiaan kuollut pikkuveli Allie, joka oli Holdenille hyvin tärkeä. Pikkusisko Phoebe, joka on hänen lempihenkilönsä koko maailmassa sekä isoveli D.B, joka kirjoittaa käsikirjoituksia Hollywoodissa. Muita sivuhenkilöitä ovat Sally Haeys (Holdenin vanha tuttu), Jane Gallagher (jota Holden ei voi olla ajattelematta koko ajan), Ward Stradlader (Holdenin viimeisin huonekaveri), Herra Spencer (Holdenin historian opettaja, jonka luona Holden vierailee kirjan alussa), Herra Antolini (Holdenin entinen äidinkielen opettaja, jonka luona Holden viipyy pari päivää New Yorkissa), Ribert Ackley ja Mal Brossard (Holdenin kavereita Spenceystä), Carl Luce( vanha tuttu, jonka kanssa Holden kävi baarissa New Yorkissa) ja Lillian Simmons (B.D:n ex-tyttöystävä, jonka Holden tapasi baarissa), Sunny (huora, jonka Holden tapaa ollessaan hotellissa New Yorkissa), rouva Morrow(tapasi junassa matkalla New Yorkiin) sekä yökerhon kolme blondia (joita Holden tanssitti baarissa). Kirjassa esiintyy tausta henkilöinä myös muita Holdenin joulujen oppilaita sekä sivuhenkilöuden tuttavia.
Teoksen motiiveiksi voisi määritellä: Holdenin ajatukset Jane Gallagherista. Holdenin tapa alkaa vihaamaan ihmisiä, jos he ärysttävät häntä. Holden usein toteaakin: "Jollain tapaa mä aloin vihaan sitä" Holdemin tapa koittaa vakuutta lukija toteamalla: "Mitä lyödään vetoa".
Teoksen teemoiksi voisi määrittää kapina, nuoruus, viha ja perhe.
Omat kokemukset:
Valitsin kirjan, koska tiesin John Lennon murhaajaan lukeneen sitä ja tiesin sen olevan suuri klassikko. Koko kirjan ajan odotin kuka tämä mystinen sieppari ruispellossa olisi. Mutta kun vastaus paljastui petyin. Aluksi sieppari mainittiin pikku tytön laulassa mitä Holden kuuntieli. Sitten seuraavan kerran Holden kävi seuraavan keskustelun siskonsa kanssa:
—Tiedät sä mitä mä haluisin olla? mä sanoin. —Tiedät sä mitä mä haluisin olla? Nimittäin, jos mä saisin saatana valita? —Mitä? Älä kiroile koko ajan.
—Tiedät sä sen laulun "Jos ihminen sieppaa ihmisen joka tulee ruispellon poikki"? Mä haluisin...
—Se on "Jos ihminen kohtaa ihmisen joka tulee ruispellon poikki"! Phoebe sano. — Se on runo. Sen on kirjoittanu Robert Burns.
—Mä tiedän että se on Robert Burnsin runo.
Phoebe on aivan oikeassa. Se on "Jos ihminen kohtaa ihmisen joka tulee pellon ruispellon poikki". Mut mä en tienny.
—Mä luulin et se oli "Jos ihminen sieppaa ihmisen", mä sanoin. — Joo, mä ajattelin että paljon pikkulapsia on leikkimässä sellasella valtavalla ruispellolla. Tuhansia pikkulapsia eikä ketään ole lähellä - ketään isoa, nimittäin - paitsi mä. Ja mä seison sellasen saatanan jyrkän kallion reunalla. Mun tehtävä on sieppaa jokainen ketä meinaa tippua kalliolta alas- mä meinaan jos ne juoksee eikä kato mihin menee niin mun tehtävä on hyppää jostain ja siepata ne. Sitä mä teen koko päivä. Mä olisin sieppari ruispellossa tai jotain sellasta. Mä tiedän että se on ihan hullua mut se on ainoa mitä mä haluisin olla. Mä tiedän että se on hullua.
- Holden Caulfield
Vaikka Holdenin elämä ei muistuta omaani ollenkaan ja pääasiassa Holden vain ärsytti minua jatkuvalla negatiivisella suhtautumisellaan asioihin ja valittamisellaan, pystyin silti samastumaan häneen jonkin verran. Koska kaiken tämän valittamisen alta paljastui raukka, mutta kohtelias ja lapsirakas poika, jolle perhe oli tärkein.
Esitelmän sain tehtyä kuten näkyy, edessä olisi enää lukea huomiseen ruotsin verbikokeeseen! Toivottavasti en vaan nukahda kesken kaiken, alan oleen jo aika väsyny.. Mut tuli tänää tehtyä muutakin, käytiin Milla kaa ostaan Roosalle synttäri lahja, mikä on lauantaihin asti salaisuus ;)
Tuli tosi ikävä vanhaa yläasteen aikasta luokkaa, kun näki Millan. On tosi orpo olo mennä huomenna kouluun, kun ei ookkaan enää sama tuttu luokka. Vaikka suurimman osan yläasteesta mun luokka vaan ärsytti mua, oon tajunnu, että se oli oikeesti tosi hyvä luokka. Meillä ei ainakaan ollu koskaan tylsää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti