Hei, tehää tänään jotain tyhmää

Viikko sitte maanantaina tapahtu jotain uskomatonta. Istuin auton takapenkillä motarilla ja tajusin, että tuun ihan kohta näkeen ihmisen, jota en oo nähny kymmeneen kuukauteen. Roosan vaihtovuosi jenkeissä oli vihdoin ohi. Kun nähtiin ekan kerran kaikki tuntu ihan samalta, ihan niinkun Roosa ei olis koskaan ollukkaa poissa. En oo kateellinen yleensä mistään, mutta toi oikeestii riipii mun sielua. Onko koskaan mun vuoro astua toiselle puolelle maapalloa? Laitettiin Roosan ja Marikan kanssa koko kesän suunnitelmat uusiks ja eka juttu oli viettää paras juhannus koskaan, jossa me onnistuttiin mun mielestä melko loistavasti.

En tiä miten yks ihminen voi muuttaa jonkun ajankäytön ihan totaalisesti noin pienessä ajassa. Tai no ton maanantain jälkeen on kyllä himo moni muukin asia muuttunu. En koskaan kadu tekemisiäni, eniten kadun aina just niitä juttuja jotka oon jättäny väliin ja oon missannu jotain mahtavaa. Mut nyt voin sanoo, etten kadu mitään niin paljoo kun niitä kaikkia mun viimeviikolla tekemiäni asioita. Tänään ku deletoin turhaks tulleita whatsapp keskusteluita olisin voinu lisätä niihin viä pari juttua. Nimittäin Anteeks, Anteeks, Anteeks oikeesti ja Haista vittu. Mulla on onneks aikaraja, mikään ei oo niin paha ettet sä voi unohtaa sitä kolmessa viikossa.

Vaikka mun kalenteri on tyhjä, silti kokoajan on jotain. Mulla on välillä nii kiire, et syön aamupalaks pussillisen muroja naapurin maidolla. Mulla on välillä niin kiire, että en kerkee odottaan seuraavaa bussia vaan lähen mielummin käveleen. Mistä saisin pari tuntia lisää mun vuorokauteen?

Miksei kaikki voi aina mennä niinku oot sun pään sisällä kuvitellu. Tai no, miks sun pitää käyttää aikaas siihen et sä kuvittelet miten asiat vois mennä, jos kaikki menis nii ku sulle olis ideaalia. Miksei vaan chillaa ja just go with the flow. Säästyis ainakin pahemman luokan pettymyksiltä, jos ei odottais universumilta ihan liikoja.

Musta tuntuu et just ton takia parisuhteetkaan ei toimi. Onko se ihan liikaa pyydetty et sul ois joku, jota pitää kädestä kiinni ku kävelet autosta kauppaan tai joku joka passaa sulle takkinsa ku palelet. On se siinä vaiheessa kun kukaan ei teekkään noin, vaan sä vaan toivoisit. Sitten petyt ja riita on taattu seuraavasti kahvikupin väärässä asennossa olemisesta tai jostain muusta yhtä vähäpätösestä jutusta.


En tiä onko näin vaan mulla vai onko ihan yleistä. Kuuntelen tosi paljon musiikkia, niinkun kaikki muutkin tietysti. Mutta mä kuuntelen musiikkia aina fiilis pohjalta, jos oon vihanen kuuntelen jotain raskasta jne. Ihan basic. Mua on vaan alkanu ärsyttään tosi paljon se, että joskus en pysty pitkään aikaan kuunteleen jotain tiettyä biisiä/artistia/genreä, koska siitä tulee mulle mieleen jotain minkä haluaisin unohtaa. Ollaan kyl puhuttu koulussa siitä kuinka ihanaa on kun jotkut nostalgiset biisit alkaa soimaan ja tulee mieleen jotain hyviä muistoja. Mut mulla tää menee aikalailla päinvastoin kokoajan.