London - alltför många trappor och inte någon hiss

Porukka hilpeenä ennen British Museumiin pääsyä joutumista.

Viime viikon lauantai ja sunnuntai tuli siis vietettyä Lontoossa. Olin tulostanu valmiiks metrokartan, johon olin merkannu millä asemalla pitää jäädä pois päästääkseen siihen ja siihen kauppaan. Kerrankin valmistelut kannatti ja Lontoossa liikkuminen suju aika joutusasti.

Lauantai käytettiin lähinnä shoppailuun ja sunnuntai pyhitettiin valokuvaamiselle. Lontoossa oli pari sellasta kauppaa missä kaikki halus käydä ja niitä ei löytyny Brightonista. Ja tietysti käytiin myös Urban Outfitterssissä. Miksei sitä ole Suomessa! Ensinäkin ne vaatteet on jumalattoman ihania. Mutta ne kirjat. Ne kirjat on jotain ihan uskomatonta. Kaikki quote kirjat, wreck this journalit, bucketlistit ja juomapelikirjat. Ens kerralla kun meen Lontooseen, en osta mitään muuta kun kirjoja tuolta.

Sunnuntaina oli tarkotus käydä ainakin kolmessa paikassa, Big Benillä, Kings Crossin asemalla ja Abbey Roadilla. Ekana lähettiin ettimään Abbey Roadia. Hypättiin ihan oikeeseen junaan ja alettiin syömään eväitä. Junan lähdettyä liikkeelle kuulutettiin asemat joilla se pysähtyy, meinasin tukehtua leipääni kun tajusin että se ei pysähdy sillä asemalla millä meiän piti jäädä. Vielä enemmän järkytyin kun tajusin että se juna ei pysähdy millään niistä väliasemista vaan menee suoraan 5 zonelle.. Päädyttiin sitten paikkaan nimeltä Elephant & Castle. Puolen tunnin metromatkan jälkeen löydettiin ittemme kuitenkin turvallisesti Kings Crossilta. Harmi vaan, että jäi Abbey Roadit löytämättä.

Mä olin joskus aikoinani ihan hullu Harry Potter-fani. Siis niitä fanaatikkoja jotka jonotti ensi-ilta leffoihin pukeutuneena noidaks. Olin taas kun pikkulapsi kun päästiin tonne Kings Crossille. Hyvä että sain itteni hillittyä ostamasta tota krääsää..

Kings Crossin jälkeen lähettiin Westminsterille ja sieltä lähettiin käveleen takasin Oxford Streettiä. Joltain pieneltä tytöltä pääsi karkuun ilmapallo tuolla sillalla ja hyvinäihmisinä Assi ja Linnea lähti saalistaan sitä. (Sillä välin me nähtiin Essin kaa hyvä tilaisuus mennä piiloon ja aiheuttaa pakokauhua)

Kun käveltiin takas Oxford Streettiä meillä oli vaan yks päämäärä: löytää punanen puhelinkoppi. Tuloksetta. Miten voi olla ettei löydetty yhtään sopivaa kauniilla taustalla olevaa puhelinkoppia. Ei sitten. Sinne jäi pakolliset puhelinkoppikuvat.

Essi ja Linnea kävi Bus Tourilla, mutta Assin kanssa ei jaksettu siihen osallistua kun oltiin siä viime vuonna. Käytiin sillä välin Westfieldin ostoskeskuksessa, joka on kai Euroopan isoin. Löysin sieltä ihan mahtavan infrapunakihartimen, mut kerron siitä sit myöhemmin lisää, kunhan oon saanu aikaseks vaihettua siihen suomalaisen pistokejutskan.

Ja viimeisenä mutta ei vähäisimpänä, vinkki. Jos lähet Lontooseen, ota lenkkarit mukaan. Ihan sama vaikkei oliskaan uusimmat  über coolit Niket, vaan sellaset vanhat harmaat Umbrot niinkun mulla. Laita hyvä ihminen ne jalkaan. Otsikostakin huomaa, että aika paljon kävelyä on luvassa.

London 2013

DAY 1

Lähettiin matkaan keskiviikko aamupäivänä Tampere-Pirkkala lentokentältä, joten sinne pääsemisestä ei sen kummempia kustannuksia syntynyt, koska asutaan melko lähellä ja saatiin kyyti sinne. Lento kesti sen 2 ja puol tuntia Ryanairilla ja menopaluut makso about 80 euroo per nuppi. Ei oltu varattu mitään kuljetusta lentokentältä hotellille etukäteen vaan otettiin kentältä sitten kympin hintanen bussi Victoria Stationille. Victorialta ostettiin myöskin kympin maksava päivän metrolippu, joka toimi ykkös- ja kakkosvyöhykkeillä. Mentiin metrolla hotellille ja jätettiin tavarat sinne ja lähettiin käymään Westfieldissä, Euroopan suurimmassa ostoskeskuksessa. Katsastettiin Hollisterin ja parin muun pakollisen kaupan tarjonnat ja suunnattiin sen jälkeen metrolla Oxfrod Streetin jättimäiseen Primarkiin, mistä löysinkin super paljon alusvaatteita ja kaksi takkia. Arttu ja Timikin löysi Westfieldistä jonkun mahtavan "mieskaupan" mitä ne hehkuttikin loppuillan. Primarkin jälkeen käytiin KFC:ssä syömässä ja lähettiin kohti hotellia nukkumaan. Nukkumaan päästiin joskus kahdentoista aikaan.

DAY 2

Seuraavana aamuna heräsinkin jo kuudelta. Selasin hetken (tunnin) facebookkia ja instagramia. Seiskalta alettiin valmistautuun Jennan kanssa ja puolen aikaan lähettiinkin syömään aamupalaa alakertaan. Aamupala oli ihan jees verrattunu hotellin alhaiseen hintaan, joka oli siis kolmelta päivältä aamupaloineen noin 50 euroa henkilöltä. Aamupalan jälkeen lähettiin takas Primarkkiin, siinä toivossa, että se ei olis nyt ollu ihan tupaten täynnä, eikä onneks ollutkaan. Primarkista löyty kaikille vähän jotain ja sen jälkeen suunnattiin takas Westfieldille syömään Burger Kingiin, hakeen Hollisterilta pari hupparia ja Jennalle Michael Korsin laukku. Huppareita ei harmi vaan löytynyt, joten piti lähteä Oxford Streetin isompaan kolmikerroksiseen Hollisteriin. Ennen sitä meidän piti käydä viemässä ostokset hotellille, mutta mentiin vahingossa väärälle asemalla ja mua päätettiin syyttää siittä ja sytty oikein mukava riita, johon olikin mukava tuhlata muutenkin vähäsestä ajasta pari tuntia, varsinkin kun kaikki oli mua vastaan. Ollaanpa näköjään tosi kypsiä ja aikuisia ihmisiä, kun ei kahta päivää voida riitelemättä olla. Jenna kuitenkin tajus olla fiksu ja sovittiin. Ite oisin ääliönä jääräpäänä jatkanu ikuisuuksiin. Käytiin Hollisterin jälkeen ostamassa Timille ja Artulle sähkökamoja ja mulle ja Jennalla yhtä super kasvojen puhdistus/kuorimisainetta, mutta siitä lisää myöhemmin. Tän jälkeen vietiin vihdoin ostokset hotellille ja nautittiin siellä hetki wifin:n ihmeellisestä maailmasta. Kuuden aikaan suunnattiin katteleen vähän nähtävyyksiä. Käytiin Harrodsillä, King´s Crossin asemalla (Harry Potterin asemalla!), Westminsterillä ja Big Benillä kuvailemassa. Sen jälkeen suunnattiinkin Burger Kingin kautta hotellille pakkailemaan ja sänkyyn päästin joskus yhen aikaan.

DAY 3

Herätys soi varttia vaille kolme, koska olin tilannut taksin kolmeks meiän hotellin edelle. Hui, miten aluks jänskätti soittaa, tunsin oloni ihan idiootiks kun jännitin jotain tollasta. Taksilla mentiin taas Victoria Stationille, jossa säkällä päästiin toiseen bussiin, koska ei oltu tajuttu ostaa lippuja etukäteen. Onneks mullakin joskus käy tuuri. Lentokentälle saavuttiin viiden aikaan ja pääsin vihdoin innolla odottamaani Victorias Secrettiin, missä ei oltu Lontoossa ollessamme käyty. Ja siellä ei ollutkaan sitä mitä olisin halunnut ostaa ja olin ihan maassa. Ostin kuitenkin yhden ihanan hajuveden, mutta en saanut sitä ihanaa pinkkiä kassia. Noh aina ei voi saada kaikkea. Istuskeltiin juoden Starbucksia kaheksaan asti, kunnes meidän lento lähtikin takaisin kohti kotia.

Matka oli kaikin puolin kaiken sen odottamisen arvonen, enkä mitään muuttais! Odotan innolla jo seuraavaa reissua ♥