Me romantisoidaan rappioo

Mun mielestä SLL:n #kutsumua kamppanja oli ja on tosi hyvä ja hyvin totetutettu idea. On hienoo, että niin monet ihmiset on osallistunut siihen. Tuntuu vaan, että se menettää samalla tavalla merkityksensä kun ALS-taudin tietoisuutta lisäävä Ice Bucket Challenge. Joo se on hyvä, että ihmiset kuulee siitä taudista, mutta onko mitään hyötyä heittää ämpärillistä jäätä ja vettä päähänsä, jos ei kumminkaan aio lahjoittaa mitään. (Varsinkin kun on paljon maita, jossa on pulaa puhtaasta vedestä..) Ihmisiltä vaan on päässy unohtuun se tärkein pointti, rahan lahjottaminen ALS:sin tutkimiseen. Samalla tavalla on hyvä, että koulukiusaus pysyy otsikoissa ja se koitetaan saada loppumaan. Mä itsekin otin #kutsumua kuvan ja mulla on myös oma tarina kerrottavana.

Nyt voin nauraen muistella yläastetta ja välillä musta tuntuu, että se olikin sitä kaikista parasta aikaa, kun mistään ei tarvinnu oikeesti vielä olla vastuussa. Heti yläasteen ensimmäisestä päivästä lähtien mua sanottiin mun luokalla Hevosnaurajaks, koska ilmeisesti mä näytän hevoselta kun mä hymyilen tai nauran. Se juttu ei jääny vaan tähän, vaan Hevosnaurajasta väännettiin vaikka mitä heppajuttuja seuraavaat kolme vuotta. Hetken aikaa inhosin salaa mun hymyä ja naurua ja koitin olla naama peruslukemilla koulussa. Tässä kohtaa moni sanois, että oli koulukiusauksen kohteena. EI. Se, että on joku tällänen paskaläppä, jota kaikki vaan heittää koska kukaan ei oo vielä tarpeeks kypsä käyttäytyyn kun aikuiset, ei ole k o u l u k i u s a a m i s t a.

 Mun lähipiirissä on ihminen, jota on oikeesti koko pieni elämänsä koulukiusattu. Kutsutaan tätä henkilöä vaikka nimellä Max. Maxilla on vaan kaks kaveria tässä koko maailmassa. Kun osa teistä "koulukiusatuista" avaa whatsappinsa, teillä on siellä monta keskustelua ja ryhmää. Maxilla ei oo siellä ketään muuta kun Maxin perhe ja ne kaks kaveria. Max itkee itsensä iltasin uneen ja pelkää mennä kouluun. Maxista ei heitetä läppää, vaan Maxia nöyryytetään ja satutetaan fyysisesti koulussa joka päivä. Maxin ainoat kaverit, ei uskalla olla koulussa Maxin seurassa, koska pelkäävät liikaa joutuvansa itsekin kiusaamisen kohteeksi. Ja Max on viimeinen ihminen, joka voisi laittaa #kutsumua kuvan Instagramiin. Jos Max tekisi niin, sitten vasta helvetti irti pääsiskin. Tollasta on oikea kiusaaminen. On oikeesti ihmisiä, jopa täällä meillä Suomessa, jotka pelkää henkensä edestä mennä kouluun. Pieni nimittely ja toisen kustannuksella pilaileminen on lapsellista ja niin ei kuuluis tehdä, mutta se ei tee susta koulukiusattua.

 Joo mä ymmärrän sen, että tän kämpanjan on tarkotus myös rohkasta ihmisiä meneen väliin kiusaamistilanteisiin, mutta muistakaa, että koulukiusaamista voi olla tosi vakavaakin ja sitä ei saa alkaa rinnastaan tälläsiin tapauksiin kun vaikka mun. Toivottavasti tää munkin tekstinpätkä inspiroi edes jotakuta astumaan väliin, kun näkee miten toista kiusataan. Kiusataan sitten läpällä tai oikeesti tosissaan.

EDIT// Haha äsken kun kirjauduin sisään blogilistalle päivittään mun profiilia, sivun yläreunaan tuli teksti: "Terve Hevosnauraja". Mä ainakin menin itte mukaan siihen läppään, niin kukaan ei voinu loppujen lopuks enää käyttää sitä mua vastaan. Asenne ratkesee aina.

I stopped talking to everyone that made me unhappy

En ole Suomen kansalainen

En kuulu mihinkään hiton yhteiskuntaan

Suomi ja kaikki muut maat maailmassa voivat painua helvettiin

minä olen maailmankaikkeuden lapsi, auringonlaskun lapsi

seison yksin ja näen kuinka sukupolveni hukkuu hulluun

koneiden ja säännöksien labyrinttiin

minä näen miten metsäni tuhoaa 

katu joka kokoajan käy leveämmäksi ja pidemmäksi 

ja 

paskalta haiseva kaupunki

ja

 punaiset ruohonleikkurit jotka ovat uuden kulttuurin pioneereja

Esteettinen kauneus tuodaan esille hävittämällä kaikki eläimet

Kulttuuri merkitsee minun sukupolveni ulos nauramista

ja sulkemista hullujenhuoneeseen.

Larry Silván, Dikter. 1977

Tän runon kirjottaja tunti aikoinaan olonsa ahdistuneeksi kaupungissa ja muutti hylättyyn taloon kaatopaikan lähelle ja loppujen lopuks teki itsemurhan. And I totally get why.

Sain eilen kutsukortin synttäreille. Siis oikeessa kirjekuoressa olevan kortin, mikä oli viä kaiken lisäks vielä tosi hauska. Se, että joku oli oikeesti nähny vaivaa ja kirjottanu kutsut, eikä vaan tehny facebook-tapahtumaa, palautti vähän mun uskoo tähän ihmiskuntaan. Ehkä meiän kaikkien ei tarvi muuttaa maalle ja alkaa omavarasiks viljelijöiks, vaan kaikki pienetkin teot merkkaa. Mä ainakin koitan parhaani mukaan olla hyvä ihminen ja elää hyvän elämän. Ei tätä maailmaa synttärikutsuilla paranneta, mutta mä ainakin tulin siitä tosi iloseks.

En usko, että tulin just nyt kipeeks. Oon maannu kokopäivän sängyssä kykenemättä tekeen yhtään mitään. Tänään aamulla olin salaa vähän surullinen kun en päässy matikan kertaustunnille. Musta tuntuu että aina kun oon kipeenä, nii just sillon tapahtuu vaikka mitä; koulussa perutaan viimenen tunti,  on verkkomedia kurssin kokoontuminen, ruokalassa on jälkkärinä vanukasta ja enkun puhekurssin vierailijana on Snoop Dogg.

One day it all made sense

Oon täysin valmis syksyyn. Mun mielestä on ihanaa, kun koulu ja arki on kunnolla alkanu. Pääsen taas järjestään kaikkia hallituksen juttuja ja opiskeleen. Mulla on kirjotuksiin asti jokanen ilta vapaa, koska ei oo töitä. Oon melkein innoissani et kerkeen kerranki opiskeleen.

Meillä oli koulukuvaukset ja abikuvan teemana oli 80-luku. Olin ihan yllättyny kuinka paljon kaikki oli panostanu siihen pukeutumiseen! Ja muutenki että on penkkarit ja kaikki muutkin abijutut ihan kohta. Muistan ku muksuna kattelin penkkarirekkoja ja kaikki silloset abit näytti niin vanhoilta ja aikuisilta. Vihdoin pääsee ite oleen mukana siinä!

Herään joka aamu auringonpaisteeseen. Siitä tulee joka aamu sellanen fiilis, että tästä tulee hyvä päivä. Ollaan asuttu tässä vasta viikko, mutta musta tuntuu että oltais oltu täällä paljon pidempäänki. Viä pitäis saada verhot tai sälekaihtimet peittään ikkunat, ettei kaikki nää sisälle iltasin ku ulkona on pimeetä.

Yks päivä ku ajoin yöllä töistä kotiin ja missään ei ollut ketään, tein pienen rikoksen. Ajoin päin punasia, käännyin oikeelle ennen kun valot vaihtu vihreeks. hui. Kaikkihan niin tekee, ei siinä oo mitään pahaa. Et sä vahingoita siinä ketään. Silti jalkatiellä seisseet vanhukset katto mua pahasti ja pui nyrkkiä. Miks? Suomi on holhousvaltio. Ihmisiä ylisuojellaan. Lakia pitää noudattaa, mutta eihän tossa kohtaa oo oikeesti tehnyt mitään väärä. Oman järjen käyttö on sallittua ja konteksti pitää ottaa huomioon. Suomessa on suljettu kymmeniä ellei satoja, en oo seurannu, lasten leikkipuistoja koska ne on liian vaarallisia. Jostain ihan turhista syistä, niinkun että keinuissa ei oo oikeenlainen turvahiekka. Hei haloo, kuinka monta lasta kuolee vuosittain keinuissa?

You're the friend I'd feel the worst about killing in a post-apocalyptic death match for food.

Mulla oli ihan törkeen kiva viikonloppu vaikka oltiinki aikapaljon kotona. Meillä oli yks tollanen pikkuninja hoidossa ja oon ihan pariin kertaan kattonu Lego Star Warsin ja mutanttininjakilpikonnia. Ja millon makaroonilaatikon tekemisestä on tullu hauskaa? Kohta alan juomaan kahvin mustana ja alan meneen nukkuun kympin uutisten jälkeen.

Jos sulla on wanhojentanssimekko tai tarvit sellasen wanhojentanssimekkotori on just oikee paikka sulle! Järjestetään hallitusken kanssa mekkotori, koska mullakin tohon mekkoon uppos ihan järjetön määrä rahaa, ku ei sellasia oikeen myydä missään käytettynä. Eli jos haluat mekon edullisesti kannattaa tulla tonne. Mekkojen myyminen netissäkin voi olla vähän hidasta ja hankalaa, nii täällä on ainakin helppo tavottaa ostajia. Myyjät voi ilmottautua mulle mun sähköpostilla sanna.ruusuvuori@gmail.com.

Nyt tramppapuistoon!

Time is only an illusion

Viikonlopun aikana tapahtu niin paljon kaikkee, ettei sen minkään järjen mukaan pitäis mahtua 72 tuntiin. Mun aikaparadoksi on kokenu kyllä aika kovia, mutta silti musta tuntuu että viime viikonloppuna tapahtu ihan käsittämätön määrä asioita. Olkoon miten oli mulla oli jokatapauksessa kokoajan tosi hauskaa.

Mulla tai siis meillä on vihdoin oma asunto. En oikeen vieläkään oo sisäistäny tätä "aikuisena olemista". Mulla on oma auto, jolla ajan mun omasta työpaikasta mun omalle parkkipaikalle. Kun tuun sisälle, meillä on mun kämppiksen kanssa oikeesti oma koti, jossa on ympäriinsä post-it lappuja muistuttamassa eri jutuista. Meillä on oma vaatehuone ja ittetehtyä makaroonilaatikkoo luomuketsupin kanssa. Oon odottanu tätä niin kauan.

Nyt kun ollaan kaikki kerta niin aikuisia ja meitä ei voi enää määräillä, voidaan ihan rauhassa alkaa värittään kahelta yöllä. Elämässä on sellasia once in a lifetime kokemuksia ja toi värityskerhon kokoontuminen oli mulle just sellanen. Nää on niitä hetkiä kun naurat vedet silmissä ihan turhille jutuille. Kun oon vanha haluun muistaa kuinka sillon 18-vuotiaana omaan kotiin muuttaneena meiän mielestä hauskin juttu mitä perjantai-iltana voi tehä, oli värittää värityskuvia ja piirtää. 

Meiän talon katolla olevilta terasseilta on ihan pikkasen hienot näkymät. Keittiönpöydän äärestäkin näkee Näsinneulan ja Halfpipen. Muutenkin tää asunto oli ihan unelmien täyttymys. Se että meillä on iso lasitettu parveke  ja 54 neliöö Tampereen keskustassa, riittää mulle enemmän kun hyvin.

Kirjotuksiin ja Roosan synttäreihin on 28 päivää ja tänä aamuna heräsin auringonpaisteen sijasta sateeseen. Pitkästä aikaa laitoin takin päälle ja mulla on kalenteri ihan täynnä. En vois olla enää yhtään enemmän innoissani arjen alkamisesta. Vaikka kesä olikin just niin sanoinkuvailettoman mahtava, oon ihan varma että loppuvuodesta tulee kaikkien abijuttujen kanssa vielä parempi.

Satan does that thing you like with his tongue

Blockfest 2014 puffaadokaa 

Snoop Doggy Dog ja mä voin kuolla nyt onnellisena. Oon ollu blockeilla ny kaks kertaa ja ihan varmasti meen jatkossakin. Blockit on parhaiten järjestetyt festarit millä oon käyny ja ainakin tän kesän valikoimasta siellä oli myös parhaat esiintyjät. Ainakin tähän mennessä!

Blockiviikonloppu oli viimenen viikonloppu ennen koulun alkua ja myönnän sen olleen lähes täydellinen päätös kesälle. Päässä lyö ihan tyhjää ku mietin mitä kirjotan, mut sen mä ainakin tiedän et mulla oli tosi hauskaa kokoajan. Seinäjoki hiphopfestarit viä ja kesä taitaa olla paketissa. MARIKA?

Vihdoin saatiin asunto! Meillä on Roosan kanssa muutto viikon sisään ja meiän uus asunto yhellä Tampereen hienoimmista paikoista. Odottakaas kun saan otettua kuvan sieltä..  Oltiin haettu jo muutamaa asuntoa aikasemmin, mutta eilen aamulla kun nähtiin ilmotus tästä asunnosta tori.fissä tajuttiin, että tän asunnon takia ei olla saatu niitä muita. Tää on vaan niin täydellinen meille.

Kaikkia ei voi miellyttää eikä kaikkien kaveri tarvi olla. Mun elämästä tuli satakertaa helpompaa kun sisäistin ton lauseen. On helppo olla onnellinen, jos välttää tilanteet joissa on huonoja viboja. Ja mä oon nyt aika onnellinen, tosin se et on freshii lieventää stressii. Jopa kirjotuksiin lukeminen on kivaa, sain oikeesti psyykattua itteni siihen et en jaksa odottaa et pääsen himaan kirjottaan lisää muistiinpanoja. Oikeestan heti ku saan tän läppärin pois sylistäni ni alan kirjottaan dementiasta!