Milla oli vaan vähän liian suuri persoona tähän maailmaan.

Kello on kuus aamuyöllä, istun Marikan kanssa bussissa vaatteet märkänä ja vaahdossa, ollaan matkalla leipoon Irenelle sämpylöitä. En tiä missä välissä suunnitelma vaihtu sokerin ostamisesta vaahtobileisiin ja Katrin hukkaamiseen keskustaan, but we only regret the chances we didn´t take. Tolla tapaa mä korkkasin hetki sitten mun viiden päivän miniloman.

Oon sanonu tän jo varmaan tosi monta kertaa, mutta tää kesä on ollu oikeesti vaan niin hyvä. Ajattelin kerätä pari vinkkii mitkä on auttanu ainakin mua tässä. Kun kerää 30-asteen helteessä marjoja tai tekee muita töitä pihalla kannattaa ottaa megeen kajarit ja kastelukannu, jos tulee kuuma. Hullussa Porossa kannattaa käydä sunnuntaiaamuna brunssilla ja liekin ei saa antaa sammua koskaan. Muista ottaa juomat pakastimesta mukaan kun lähet rannalle, ettei myöhemmi tarvi tsygää takas hakeen niitä. Älä lähe kotoo ilman puhelimenlaturia, ikinä. Ja kaikista tärkeintä, älä missään nimessä tarkista paljon jäähdytysnestettä on ennen kun oot antanu auton jäähtyä hetken.

Huomenna alkaa elokuu ja koulun alkaminen ens viikolla tuli ihan puskista. Silti on viä kahet festarit ja monet muut yöttömät yöt jäljellä. Viimesen kokonaisen lomaviikon alussa sain vihdoin alotettua yo-kisoihin valmistautumisen. Terveystiedon kirjotuksiin on 47 päivää ja mulla on viä kuus kirjaa lukematta. Laskinta en oo viä matikan kirjotuksiin ees ostanu, mutta kyllä tässä viä on aikaa. Moti on hukassa ja alkuun pääseminen tuntuu ihan ylitsepääsemättömän vaikeelta. 

Onnea naimaluvan viime sunnuntaina saaneille! Menkää kaikki isosiks, jos vaan voitte. Tai jäättä ulos porukasta jatkossa, kun kaikki tehään aina vaan ripariporukalla. Ja se ei lopu tähän kesään. Eikä seuraavaan. Vaan vielä lukion kakkosluokallakin kuulet ruokailussa vastauksen: "Aaa siis sori sinne tulee vaan meiän riparilta ihmisiä..", kun kysyt että voitko säkin tulla. Nimin. kokemuksen syvä rintaääni

ps. Jenna, jos koskaan luet tän niin haluun et tiät, että en oo koskaan kuullu mitään niin kaunista kun sen mitä sä puhuit mulle Millasta. Mä en usko mihinkään, mut mä luotan karmaan. Joten kaikki on hyvin.

Ei talvikunnossapitoa.

Tänä kesänä mä oon istunu nuotiolla ja kattonu kuinka kossupullo tyhjenee kierroksellaan notskin ympäri. Oon nukkunu öitä teltassa ja autossa Tuusulan S-marketin pihassa. Oon tullu kotiin ja huomannu et joku on siivonnu ja tiskannu mun puolesta, mistä tulee tyyliin maailman paras fiilis. Okei oon myös menny kotiin ja löytäny kahvipannun kaks kertaa homehtuneena. Oon ollu festareilla ja nähny Prodigyn eturivistä. Extemporee roadtripit on ollu enemmänkin sääntö kun poikkeus. Kesän to do -list on täyttyny hyvää vauhtia, mutta paljon ois viä eessäkin. Oon ottanu toisen tatuoinnin, enkä millään jaksais odottaa kolmatta. Oon hukannu mun puhelimen vaahtobileisiin ja hieronu vaahtoo Marikan naamaan. Myöhässä oleminen on tavallaan tullu tavaks, mutta mikään ei oo niin justiinsa koska on kesä. Ollaan käyty vaikka millä keikoilla ja melkeinpä poikkeuksetta joka viikonloppu hesari on ollu kotona aina ennen mua.

Parasta tässä on se, että vaikka yo-kirjotukset painaa niskaan ja kirjoihin päin en oo vielä vilkassutkaan, niin vielä on kesää jäljellä ja niitä kauniita päiviä näyttäis olevan koko tuleva viikko.Nyt ajattelin kastaa talviturkin.