London - alltför många trappor och inte någon hiss

Porukka hilpeenä ennen British Museumiin pääsyä joutumista.

Viime viikon lauantai ja sunnuntai tuli siis vietettyä Lontoossa. Olin tulostanu valmiiks metrokartan, johon olin merkannu millä asemalla pitää jäädä pois päästääkseen siihen ja siihen kauppaan. Kerrankin valmistelut kannatti ja Lontoossa liikkuminen suju aika joutusasti.

Lauantai käytettiin lähinnä shoppailuun ja sunnuntai pyhitettiin valokuvaamiselle. Lontoossa oli pari sellasta kauppaa missä kaikki halus käydä ja niitä ei löytyny Brightonista. Ja tietysti käytiin myös Urban Outfitterssissä. Miksei sitä ole Suomessa! Ensinäkin ne vaatteet on jumalattoman ihania. Mutta ne kirjat. Ne kirjat on jotain ihan uskomatonta. Kaikki quote kirjat, wreck this journalit, bucketlistit ja juomapelikirjat. Ens kerralla kun meen Lontooseen, en osta mitään muuta kun kirjoja tuolta.

Sunnuntaina oli tarkotus käydä ainakin kolmessa paikassa, Big Benillä, Kings Crossin asemalla ja Abbey Roadilla. Ekana lähettiin ettimään Abbey Roadia. Hypättiin ihan oikeeseen junaan ja alettiin syömään eväitä. Junan lähdettyä liikkeelle kuulutettiin asemat joilla se pysähtyy, meinasin tukehtua leipääni kun tajusin että se ei pysähdy sillä asemalla millä meiän piti jäädä. Vielä enemmän järkytyin kun tajusin että se juna ei pysähdy millään niistä väliasemista vaan menee suoraan 5 zonelle.. Päädyttiin sitten paikkaan nimeltä Elephant & Castle. Puolen tunnin metromatkan jälkeen löydettiin ittemme kuitenkin turvallisesti Kings Crossilta. Harmi vaan, että jäi Abbey Roadit löytämättä.

Mä olin joskus aikoinani ihan hullu Harry Potter-fani. Siis niitä fanaatikkoja jotka jonotti ensi-ilta leffoihin pukeutuneena noidaks. Olin taas kun pikkulapsi kun päästiin tonne Kings Crossille. Hyvä että sain itteni hillittyä ostamasta tota krääsää..

Kings Crossin jälkeen lähettiin Westminsterille ja sieltä lähettiin käveleen takasin Oxford Streettiä. Joltain pieneltä tytöltä pääsi karkuun ilmapallo tuolla sillalla ja hyvinäihmisinä Assi ja Linnea lähti saalistaan sitä. (Sillä välin me nähtiin Essin kaa hyvä tilaisuus mennä piiloon ja aiheuttaa pakokauhua)

Kun käveltiin takas Oxford Streettiä meillä oli vaan yks päämäärä: löytää punanen puhelinkoppi. Tuloksetta. Miten voi olla ettei löydetty yhtään sopivaa kauniilla taustalla olevaa puhelinkoppia. Ei sitten. Sinne jäi pakolliset puhelinkoppikuvat.

Essi ja Linnea kävi Bus Tourilla, mutta Assin kanssa ei jaksettu siihen osallistua kun oltiin siä viime vuonna. Käytiin sillä välin Westfieldin ostoskeskuksessa, joka on kai Euroopan isoin. Löysin sieltä ihan mahtavan infrapunakihartimen, mut kerron siitä sit myöhemmin lisää, kunhan oon saanu aikaseks vaihettua siihen suomalaisen pistokejutskan.

Ja viimeisenä mutta ei vähäisimpänä, vinkki. Jos lähet Lontooseen, ota lenkkarit mukaan. Ihan sama vaikkei oliskaan uusimmat  über coolit Niket, vaan sellaset vanhat harmaat Umbrot niinkun mulla. Laita hyvä ihminen ne jalkaan. Otsikostakin huomaa, että aika paljon kävelyä on luvassa.